Vene, tuo urhoollinen kulkuvälinen

Näin kesän aikana useita tapahtumia jotka liittyivät veneisiin. Tästä kehittyikin sitten tarina veneiden elämästä.

Ensimmäinen kuva josta mielenkiinto alkoi. Vene lipuamassa mereen!

Muutamaa päivää myöhemmin vahinko oli tapahtunut. Vene oli hukkunut joskin pohjaan nojaten.

Uponnut vene herätti mielenkiintoa.

Polttoainetankki oli jäänyt penkereelle, jostain syystä.

Monen viikon likoamisen ja aaltojen ryöpyttämisen jälkeen näky oli aika lohduton.

Jokin vene oli unohdettu pitkäksi aikaa. lienee omistajaa jättänyt.

Jokin oli jo pitkään ollut maatumassa.

Syysmyrskyt repottelivat jonkun veneen upoksiin.

Myrskyistä huolimatta useimmat veneet olivat tolpissaan

Jotkut jopa onnellisesti maalla

Vanha puuvene ja traileri

Esimerkki hyvästä huolenpidosta

Parivene...

Kaunis puuvene syksyssä

Jotkut ovat varmistaneet pääsyn mökilleen omalla tavallaan

Jotkut ovat ajaneet väylän loppuun saakka.

Tuo myrskyävä ja rauhoittava meri

Pakkasta, itätuulta ja auringon pilkahdusta


Railoja ryskyen jään pintaan

Marraskuun auringon pilkahdus laiturilla

Pyhäinpäivän tunnelmaa

Veneet ovat nostetut, satama hiljainen

Meri jäätyy heinien korstellessa jään pintaa

Meri raivoissaan syksyn kohdatessa

Tyrsyt nousevat raivosta

Lempeämpää tuulta syksyn lähetessä

Uusi jää meren peittona

Meri näyttää talven tulevan

Äijä kävi Ämmässä

Elokuun lopun leppoisa syyssää houkutti kanotoimaan lähisaarelle. Kamera mukaan ja melonta / paikkareissu saattoi alkaa. Kohteena oli lähisaari Äijä -Ämmä.

Saarella oleva infotaulu kertookin kaiken lyhyesti. Sinne vaan lukemaan :)

Saarta lähestyessä saatoin katsella kauniita kesämökkirykelmiä ahtaasti asustetuilla rannoilla, mantereen puolella.

Ämmässä tervehti lampaat ja niiden määkimistä saattoikin kuulla kaiken aikaa. Jotenkin se rikkoi luonnon rauhaa.

Metsä on koskematonta ja kaikenlainen kasvusto on mahdollista.

Kaatuneet puut ovat jopa kauniissa rykelmässä, lahoamassa ja matumassa.

Tästä voi astia merellisen myrskyn raivon joka on katkaissut ehkä jo ikääntyneen pihlajan.

Jotkut sienet muodostavat kauniita asetelmia raitoineen.

Tätä paskaa oli yllin kyllin, kenkiin paatuneena.

Hämärästi sain kuvaan yhden vadelman. Ennen lammaskautta vadelmien poimijat olivat tuttu näky saarella tähän aikaan, mutta näin ei ole enää.

Noita lannoitteita riitti kaikilla poluilla haitalle asti.

Värit olivat kauniit. Luonto niitä tekee!

Sammal saa hyvän kasvualustan lahoavasta puusta.

Saaren eteläisellä puolella oli uusi laavu. Tuossa olisi mukava käydä vastakin, enempi varustautuneena ja ajan kanssa.

Puusto välillä kaunista, värjäytyneenä erilaisten kasvustojen ansiosta.

Harmaa kallio tuo mieleen elämän lujan kestävyyden, mutta sekin saattaa haljeta.

Maastossa näkyi valkoinen "maaomena". On tuolle parempikin nimi. Jospa se selviää tuonnempana :)

Kiveä kiven päällä. Pieni kivi on sienimäinen ja hyvin kevyt. Mikähän se onkaan?

Tämä, pöllähtelevä sienikasvi. Silläkin on tietysti nimi?!

Tarina loppuu aikanaan. Kanootti odotti melojaa ja matka kohti Lipettiä saattoi alkaa.

Jos joku teistä selailee tätä juttua, niin kertokaapa lisää!

Pupun kohtaaminen rantapolulla

Kävellessäni tuttua merenrantapolkua havahduin pupun kohtaamiseen. Äkkiä kuva ja pupu vilahti piiloon.

Aikani etsiskeltyä löysin kadonneen syömässä, kaikessa rauhassa.

Pupu havahtui, ehkä kameran äänestä, muuten kyllä olin hiiren hiljaa.

Uteliaisuuttaan pupu oli kiinnostunut oudosta kohtaamisesta

Kuinka ollakaan, se alkoi lähestyä

ja pysähtyi kuuntelemaan...

sitten otti tassut alleen ja loikki tiehensä.

-

Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja ainutkertainen.

Sain useita jokseenkin onnistuneita kuvia ja minulle ne ovat parhaat mitä ikinä, tästä aiheesta.