Saarella oleva infotaulu kertookin kaiken lyhyesti. Sinne vaan lukemaan :)
Saarta lähestyessä saatoin katsella kauniita kesämökkirykelmiä ahtaasti asustetuilla rannoilla, mantereen puolella.
Ämmässä tervehti lampaat ja niiden määkimistä saattoikin kuulla kaiken aikaa. Jotenkin se rikkoi luonnon rauhaa.
Metsä on koskematonta ja kaikenlainen kasvusto on mahdollista.
Kaatuneet puut ovat jopa kauniissa rykelmässä, lahoamassa ja matumassa.
Tästä voi astia merellisen myrskyn raivon joka on katkaissut ehkä jo ikääntyneen pihlajan.
Jotkut sienet muodostavat kauniita asetelmia raitoineen.
Tätä paskaa oli yllin kyllin, kenkiin paatuneena.
Hämärästi sain kuvaan yhden vadelman. Ennen lammaskautta vadelmien poimijat olivat tuttu näky saarella tähän aikaan, mutta näin ei ole enää.
Noita lannoitteita riitti kaikilla poluilla haitalle asti.
Värit olivat kauniit. Luonto niitä tekee!
Sammal saa hyvän kasvualustan lahoavasta puusta.
Saaren eteläisellä puolella oli uusi laavu. Tuossa olisi mukava käydä vastakin, enempi varustautuneena ja ajan kanssa.
Puusto välillä kaunista, värjäytyneenä erilaisten kasvustojen ansiosta.
Harmaa kallio tuo mieleen elämän lujan kestävyyden, mutta sekin saattaa haljeta.
Maastossa näkyi valkoinen "maaomena". On tuolle parempikin nimi. Jospa se selviää tuonnempana :)
Kiveä kiven päällä. Pieni kivi on sienimäinen ja hyvin kevyt. Mikähän se onkaan?
Tämä, pöllähtelevä sienikasvi. Silläkin on tietysti nimi?!
Tarina loppuu aikanaan. Kanootti odotti melojaa ja matka kohti Lipettiä saattoi alkaa.
Jos joku teistä selailee tätä juttua, niin kertokaapa lisää!
